Iltaa, kulkija

Ristiretkelläsi halki karun Saharan autiomaan, näet yhtäkkiä edessäsi pienen lätäkön ja pari vaivaista puskaa. Fiksuna tyttönä (tai poikana) ajattelet tuon olevan kangastus, mutta annat sille silti mahdollisuuden. Pääset kuin pääsetkin hieman pidemmän hetken jälkeen kuvajaisen luokse, ja kappas kehveliä - se on aito! Innoissasi ryntäät veteen ja juot enemmän juomisen ilosta, kuin janosi takia. Päätät levätä pienen paratiisisi varjossa hetken, ennen kuin jatkat maailmanvalloituksesi toteuttamista.
     Tutkiessasi keidasta sinuun iskee outo tunne, aivan kuin joku seuraisi jokaista liikettäsi. Jokaista hengenvetoasi (jännitysmusiikkia). Syvällä sademetsän uumenissa törmäät pieneen säälittävän näköiseen kopperoon. Mietit mikä tuo mahtaa olla, ja rohkaiset mielesi astuaksesi sisään. Heti siirrettyäsi sivuun rätin, joka toimittaa oven virkaa, sieraimiisi tunkeutuu ummehtunut haju. Mökissä on pimeää. Erotat juuri ja juuri jotakin, mikä liikkuu. Sitten se jokin liikkuva alkaa äännellä epämääräisesti, ja juokset pelästyneenä karkuun. Tai juoksisit - mutta päästyäsi ulos savimajasta tiesi blokkaa kaksi valkeaa hevosta. Lumoudut hevosten kauneudesta. Kurotat niitä kohti, mutta ne ovatkin kauempana, kuin luulit. Pian ne kääntyvät ja lähtevät hölköttämään pois kopperon luota. Odottavat sinua. Seuraat niitä mietiskellen, mitä on tapahtumassa.
     Syvennyt niin ajatuksiisi, että et huomaa jaloissasi olevaa möykkyä, johon kompastut ja kaadut. Nouset ähkien ylös ja huomaat vasta silloin katsoa ympärillesi - tosiaan, sademetsää. Milloin tässä näin kävi? Sitten muistat hevoset. Odottavat sinua edelleen. Jatkatte matkaanne kolmisin tovin, kunnes tulette pienelle metsäaukiolle. Aukiolla on viileää ja sataa hiljalleen isoja lumihiutaleita. Hevoset pysähtyvät. Toinen niistä haluaa sinun nousevan selkäänsä. Epäröiden astut eläintä kohti, joka asettuu alas, jotta toimintasi helpottuisi. Hetken päästä löydät itsesi jo maalaamasta taivaanrantaa. Kolmen koplaanne liittyy kaksi tummempaa hevosta, toinen kantaen selässään jotakin, jota kuvailee lähinnä sana vaatemytty. Vaatemytystä pääsevät äänet tunnistat jo aiemmin kuulemiksesi savimaja-amatsonin ulinoiksi. Tuo pelottavasti kirouksilta kuulostava monologi täyttää ajatuksesi. Mielesi. Et enää ole tietoinen ympäristöstäsi, vaan matkustat uljaan ratsusi selässä apaattisena, ehtimättä reagoimaan tulevaan äkkiliikkeeseen, jonka johdosta putoat hevosen selästä.
     Tuntuu että putoat iäisyyden, mutta vihdoin saavutat kiinteän pinnan. Selkääsi särkee ja kuulet erilaisia ääniä. Tuttuja ääniä. Avaat silmäsi varoen. Hämmennyt. Huomaat olevasi selälläsi keskellä olohuonettasi, rikkoutuneen keinuhevosen jalka painaen selkärankaasi. Joku sanoo nimesi ja nauraa räkänaurua päälle. Ei ehkä olisi pitänyt kokeilla sitä vaaratonta savuketta, jonka uusi ystäväsi sinulle tarjosi. No, ainakaan et harhakuvitelmissasi joutunut poppamiehen manaamaksi ja kaikki oli vain eräiden aineiden aiheuttamaa illuusiota. Vai oliko? Samaan aikaan kuulet jossakin, kaukana nykyisestä olinpaikastasi, hevosen juoksua. Vähitellen juoksevia jalkoja ilmestyy kaksitoista lisää, neljä jalkaa kerrallaan. Neljä hevosta. Kaksi valkeaa, kaksi tummaa. Ja yksi poppamies, mikälie.

osta soutuvene, jolla voit saattaa ruumiillisen minäsi Walesiin